Kuittirumbaa

Olen tänään setvinyt viime kuun kuitteja monta tuntia. Kirjanpitäjäni vaatimukset ovat pienet – minun pitää vain lähettää tiliote ja kuitit ja tarkistaa, että tiliotteessa mainituille tuloille ja menoille löytyy tosite, mutta silti aikaa menee tuohon tylsään hommaan enemmän kuin tarpeeksi.

Nykyään iso osa laskuista ja kuiteista tulee sähköisesti, joten ne on tulostettava. Juuri kuun alussa, kun olisin “tanssinut” kuittirumbani, tulostinmuste loppui eikä tulostimeni suostunut tekemään mitään. (Olisi pitänyt tilata se värikasetti vähän aiemmin.) Nyt kun pääsin tulostamisen vauhtiin, paperi loppui. (Ehkäpä olisi myös kannattanut ostaa sitä paperia.) Nyt on jäljellä vielä ajopäiväkirjan kopiointi.

Tänä iltana saan lisää kuitteja, kun lähden Urjalaan pitämään alusvaate-esittelyä. Kuinka ollakaan, silloin myyntitositteet eivät harmita yhtään, vaan olen sitä onnellisempi, mitä enemmän niitä on.

 

Ihanaa asiakaspalautetta

On hienoa tehdä työtä, josta saa usein hyvää palautetta. Viime viikolla soitti asiakas, joka oli tilannut korsetin – alusasun, jonka kokoa ei välttämättä ole helppo valita oikein ainakaan sovittamatta. Kun näin asiakkaan nimen puhelimeni näytöllä, olin aika varma, että palautukseen tai vaihtoon se korsetti menee, mutta ei! Asiakas soitti varta vasten kiittääkseen ja kertoi, että korsetti istuu täydellisesti. Mikään paikka ei pursua, ja hengityskin onnistuu. Olin niiiiin iloinen hänen puolestaan, että tuli ihan tippa silmään. Ihan kokonaan omaa taitavuuttani koon valinta ei tosin ollut, vaan sain apua kokeneemmalta alusvaatemyyjältä. Onneksi olin juuri tapaamassa samaista henkilöä ja sain välitetyksi kiitoksen hänelle saman tien.

Mukavaa on myös, että keväällä tai kesällä alusvaatekutsuja pitäneet haluavat pitää kutsut näin syksylläkin. Siitä tiedän, että olen onnistunut työssäni. Tutuksi tulleita asiakkaita on myös tosi kiva tavata uudestaan ja kuulla niitä palautteita. Kun myytävät tuotteet ovat laadukkaita, on palautekin pääosin positiivista.

 

Peruutuksissa tarvitaan asennetta

Ajelin innoissani tänään asiakkaan luokse pitämään alusvaatekutsuja. Tämä viikko on ollut vähän ”kuiva” rahan tienaamisen suhteen, joten iloitsin kovasti lauantaisesta työpäivästä. Talon pihaan saavuttuani otin ensimmäiset kaksi laukkua autosta ja riensin soittamaan ovikelloa. Vastaan tuli hämmentynyt kutsujen järjestäjä, joka oli unohtanut koko kutsut. Harmillinen juttu, mutta näitähän joskus sattuu.

Otsikkoni ei siis viittaa autolla peruutuksiin, vaikka hyvä asenne on tietysti niissäkin tarpeen. Päätin suhtautua kutsujen peruuntumiseen positiivisesti. Sain taas hyvän opetuksen siitä, miten ajan varmistaminen on tärkeää. Lisäksi sain aikaa muuhun tekemiseen; olisin vieläkin pitämässä niitä kutsuja, enkä kirjoittamassa tätä juttua. Ehdin myös vähän siivota kaaoksessa olevaa huushollia ja levätäkin tänä viikonloppuna, huominen kun menee taas kouluttautuessa. Sitä paitsi sovimme kutsujen järjestäjän kanssa uuden ajan, joten kaikki hyvin.

Sitten vähän hehkutusta ihan lähitulevaisuudesta…

Kotona oleminen on ihanaa! Illalla saunon, otan ehkä yhden siiderin ja vähän myöhemmin menen peiton alle, mukavaan omaan sänkyyn, jossa on puhtaat lakanat ja vieressä oma kulta.

 

 

Työtehottomuutta

Kuinkahan tehokas olisinkaan ilman jokaviikkoista migreeniä?! Tänään on vaihteeksi neljäs päivä putkeen elämää täsmälääkkeiden voimalla. Lääkekoukku taitaa olla lähellä, mutta kiitos lääketieteelle joka tapauksessa – sitä kipua, kun ei jaksa.

Se hyvä puoli myös tässä yrittäjyydessä on, että voin tehdä työtäni juuri sillä teholla, jolla sillä hetkellä kykenen. Kovin moni työnantaja ei varmasti katsoisi hyvällä, kun työntekijä tuijottaa koko aamupäivän tyhjin silmin tietokoneen ruutua ja päättää sitten ottaa puolen tunnin päivätorkut.

Ihmeesti sitä kyllä saa energiaa asiakkailta ja mukavilta yhteistyökumppaneilta. Tänäänkin tapasin taas muutaman ihanan ihmisen. Yhden heistä tiedän nukkuvan ensi yönä paremmin kuin pitkään aikaan, ja olen iloinen, että sain auttaa häntä siinä.

Tervetuloa lukijaksi!

Purppurasydämen oma blogi on nyt avattu. On mukavaa saada sinut lukijaksi.

Itsellenikin on vielä arvoitus, millainen blogistani muodostuu, mutta suunnitelmissani on kertoilla kokemuksiani oman yritykseni pyörittämisestä. Varmasti mukaan lipsahtaa juttuja varsinaisen asian vierestäkin. Lukijoiden (toiveikkaana uskon, että saan käyttää monikkoa) kommentit ja kysymykset taatusti myös muokkaavat sisältöä ja saan niistä uusia aiheita.

Ehkäpä esittely on tässä vaiheessa jo paikallaan… Olen Mari, yksinyrittäjä, kohta nelikymppinen (siis nyt jo keski-ikäinen – näin nopeasti!) nainen. Minulla on rakas aviomies ja kaksi ihanaa poikaa, 14- ja 12-vuotiaat. Ryhdyin yrittäjäksi tämän vuoden alussa, koska tahdon tehdä sellaista työtä ja siinä tahdissa kuin haluan. Minulle on tärkeää, että voin työni kautta ilahduttaa ja auttaa ihmisiä, tuoda hyvää oloa ja luoda ympärilleni positiivisuutta.

Tällä hetkellä Purppurasydämen kautta myyn mm. Duqem-terveytyynyjä, -patjoja     ja -peitteitä, Energetixin magneettikoruja ym. tuotteita sekä EveLace-alusasuja. Tässä linkit sivuille: www.terveysmaailma.fi, www.energetix.eu/mari, www.evelace.fi

Kiitos jo etukäteen kommenteista!

-Mari